Iloista uutta vuotta 2012!

Yleensä rakettien paukuttelu on ollut Norrikselle melkoista tuskaa ja herran on pitänyt komennella niitä paukuttelijoita olemaan hiljaa. Cola ei juuri häiriöistä piittaa, mutta jos Norris alkaa haukkua, niin Cola lähteen laulamaan kuorossa.
Tänä vuonna oli onneksi toisin. Villi veikkaus on että Norriksen suhteen tuo Thundershirt yhdessä syksymmällä käytyjen tottisten kera (boksereiden kanssa, joita Norre aiemmin on pelännyt), toi meille yllättävänkin rauhallisen juhlinnan. Käytiin välillä ulkona pissillä hihnaa käyttäen eikä herra ollut oikein moksiskaan.
Tässä relataan Radio Rockin pauhatessa Iron Maiden näyttää tuovan varsin rennon meiningin

Uusi vuosi aloitettiin hyvin levänneenä. Energiaa siis piisasi pienessä pakkassäässä ravata riemukkaasti koirapuistossa, jonne juuri oli satanut ihana lumipeite.

Välillä piti hengähtääkin (ja poseerata).

Kuvia löytyy lisää Flickristä, oikeasta laidasta pääsee selailemaan. Hanskaleikistä tarinaa tulee lisää kunhan on saatu kaikki kuvat ladattua eetteriin.

Erinomaista vuotta 2012 kaikille blogia seuraaville!

Joululomailua

Parasta joululomassa on ollut se, että perhe on koossa ja aina löytyy seuraa tai lämmin lököttelypaikka tällaiselle suloiselle sylikoiralle

Lisäksi olen päässyt mukaan pelaamaan korttia – kortinpeluu on niin mun juttu, koska siinä välillä huudetaan ilosta, välillä vaan muuten haukahdellaan innokkaasti. Se on tosi HAU-skaa! Lisäksi tutkitaan ja haistellaan niitä kortteja tosi läheltä – tutkitaan hajujen perusteella kenellä kortit on aiemmin olleet…

Iskä opetti jouluna miten hypätään tuolille ja sitten saa herkun. Olen treenannut sitä tosi paljon ja siksi pääsenkin poikien kanssa pelailemaan paljon useammin.

Cola malttaa jäädä vain silloin kun pääsee äiskän viereen pelaamaan. Tytöt on just tollasii. Ne menee vessaankin aina kimpassa. Tai sitten ne vaan lököttelee soffalla.

Kivaa on ollut ja paljon ollaan käyty kävelyllä! Mukavaa loppuvuoden viikkoa kaikille!

Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Vehnätervehdys

Kun huushollissa on vehnäterrierejä, kaikki ovesta saapuvat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Tällä hauskalla videolla vehnätervehdystä demonstroidaan viiden vehnän voimin.

Meillä ei juuri tulijoita nuolla, mutta yli puolet kerroista tapahtuu näin, erityisesti jos tulijat haluavat heti huomioida koirat.

Kun huomiota ei heti koirille anneta, kaksi vehnäpalluraa pyörittelee silmiään “Mites tässä nyt kävi? Missä vaiheessa kuuluu tervehtiä?”. Silloin kehotetaan erikseen ja koirienkin reaktio on paljon hillitympi. Harvalla vaan on kanttia olla huomioimatta pehmoisia vehnäpaloja…

Soittoääni

Kotikonttorilla työskennellessä olen huomannut miten konttorikaverini, karvaiset sellaiset, ottavat osaa työskentelyyn. Hajautettu valvonta ei rajoitu pelkästään työnteon vahtimiseen.

Koska kännykkää ei tarvitse sujauttaa taskuun tai käsilauukkuun aamulla, unohdan kännykkäni ties minne, yleensä eri kerrokseen kuin missä itse sijaitsen sillä hetkellä. Parhaimmillaan kapula on jäänyt kuistille, josta en taatusti kuule sen soimista. Siis minä en kuule.

Konttorikoirat on ihan huomaamattani (oletan että oman reagointini myötä) koulutetty kadonneen kännykän metsästykseen. Kun kännykkä soi, ihan missä vaan, kääntyy kaksi karvaista naamaa kuuntelemaan mistä ääni kuuluu. Sen jälkeen Cola katsoo minua. Ellen ole paikalla, Cola juoksee luokseni ja alkaa vinkua. Samaan aikaan Norris haukkuu ja ilmoittaa “että siellä se nyt taas soi”. Vinkulelu ja ilmoitushaukku loppuvat vasta kun soittoääni hiljenee. Erinomainen apulaiskaksikko. Paitsi silloin kun olen tietokoneen VOIPin kautta palaverissa ja joku tavoittelee kännystä samanaikaisesti kiinni. Silloin kuuluu upean karvaduon esitys telekonferenssin taustalla…

Sitten menin säätämään soittajakohtaiset soittoäänet. Lisäksi muutin oletussoittoäänen. Ei toimi täydellinen puhelimenmetsästys, ei. Taitaa olla treenikausi meneillään ja ennen kuin huomataankaan, taas on kööri mukana etsinnässä.

Niin, ja kun jostain kuuluu kappale, joka aiemmin oli soittoäänenä, koirat kyllä tunnistavat biisin intron.

Karvaduo ilmoittaa tunnistuksesta kovaäänisesti. Testattu on

Jotain hyvää tiedossa?

Kontaktissa löytyy, kunhan on tarpeeksi hyvät herkut tai jotain muuta mukavaa luvassa

Cola kuusi vuotta

Toiset ikääntyy kauniisti ja ottavat juhlinnan linkisti, kuten meidän Cola. Synttäripäivänä ulkona tuuli ja vettä satoi, joten mukavampaa oli makoilla meidän koirasoffalla.

Juu, meillä on kaksiosainen sohva. Toiselle pääsevät koirat ja koiraihmiset, toiselle vain ihmiset – ne jotka eivät halua hiekkaa ja risuja vaatteisiinsa. Jälkimmäinen ei enää edes kiinnosta koiruuksia.

Kaverikoiria palkittiin

Turun alueen Kaverikoiria palkittiin koiranäyttelyn yhteydessä Metsämäessä. Peräti kahdeksan Taikatassu-ryhmän koiraa oli saavuttanut mitaliin oikeuttavat käyntimäärät! Onnea kaikille! Vapaaehtoistyötä ei tehdä mitalien takia, mutta palkitseminen toivottavasti saa harrastukselle lisää huomiota ja sitä myötä lisää harrastajia.

Mitalistin seuralaisineen on helppo hymyillä

Kiitokset Katalle ihanista kuvista!

Kolme vuotta

Norris on tänään syntymäpäiväsankari, onnea!

Sankari aloitti syntymäpäiväaamun lempipuuhallaan, juoksemalla kilpaa jänisten kanssa ja pomppimalla pellossa. Jäniskisaa en ehtinyt tallennettua, mutta tällä videolla mennään juoksukisan jälkimainingeissa ja Norre nauttii rypsipellossa pomppimisesta:

Cola ei uskaltaudu pitkänä kasvavalle pellolle, joten motkottaa Norrelle missäs sitä on tullut juoksenneltua

Onnea kaikille sisaruksille! Vietetään hauska päivä, paljon vehnäpomppuja!

Kaverikoira Cola

Cola on perehdytysvaiheen ja itsenäisten käyntien myötä osoittatunut olevansa kelvollista kaverikoira-ainesta (taitaa kulkea suvussa, kun velipoika Sepi on Kennelliiton palkitsema kaverikoira!). Sen kunniaksi posti kiikutti Colalle virallisen työasun. Kyllä nyt kelpaa käydä kaverikoiravisiiteillä!

Colan myötä olen itsekin saanut mukavan harrastuksen, jossa joka kertaa saa onnistumisen iloa ja oppii jotain uutta!