Viikkotolkulla on ollut niin lämmintä, että vaikka ollaan yritetty lenkkeillä aamulla aikaisin ja illalla myöhemmin, on koirilla mennyt pelkäksi jolkotukseksi. Illemmalla koirapuistossa on ollut varjoista, joten siellä ollaan silloin tällöin käyty.
Pitkästä aikaa helle helpotti ja oli mukavaa lähteä pidemmälle lenkille. Ja molemmat vehnäpullerot intoutuivat riehumaan.
Herkkuja oli mukana ja tästä näkee hyvin miten Cola on alkanut innostua leikkimisestä, sillä haastaa Nortsia leikkiin tässä.
Norriksella tässä vielä hihna kiinni varuiksi, sillä paniikkihännästä (häntä koipien välissä) päätellen herra haistoi alkulenkillä ukkosta ilmassa. Ukkonen ja ilotulitukset saavat Norriksen suunniltaan ja kunnon paniikkimoodissa mennään eikä meinata. Hihnasta kerkeää nopeammin nappaamaan, jos paniikkimerkit näkyvät vielä. Tällä kertaa helpotti, eikä paniikkia ilmennyt.
Paniikista ei ole tietoakaan, kun vipsahäntä niityllä heiluu ja Kokis hyppää mukaan tutkiskelemaan.
Päivän sääennusteessa oli pari sadepisaraa. Juuri sen verran tunsin ihollani sadepisaroita koko päivän aikana. Eipä ole vettä näkynyt viikkoihin. Mutta vehnispyörre vilisti peltotiellä, siitä ei varoituksia missään näkynyt…
Siinä saa isäntäkin liikuntaa kun koirien kanssa juoksentelee kesäisen Aurajoen törmällä.
Ei tämän kahjon kaksikon kanssa kyllä tylsää tule. Päivä päivältä Cola ja Norris tulevat paremmin keskenään toimeen.
Saas nähdä mitä koiruuksia vielä keskenään keksivät, sillä Norris on opettanut Colan tulemaan ikkunaan kurkkaamaan kuka kotiportista tulee sisälle. Eilen ikkuna oli auki ja Cola innostui niin meidän tullessa kotiin kaupasta että oli puoliksi ulkona ikkunasta ja melkein hypähti ikkunasta alas. Cola totteli kyllä heti käskyä, eivätkä koirat olleet yksin kotona, mutta koirien yhteistyö saattaa tuoda mukanaan vielä melkoisia ylläreitä…







Hei 27, 2010 @ 00:09:06
Onnea perheenlisäyksestä
Olipa mahtavaa menoa. Olen niin onnellinen teidän puolestanne!
Tuosta ukkospelosta…Meillä oli Aatu ennen ihan skitsona, haukkui taivaalle jos oltiin ulkona ja sisällä läähätti ja vikisi ja haukkui. Kun ukkonen alkukesästä saapui, otin ison kasan Aatun lempi herkkuja ja menin autokatokseen istumaan. Kun salama välähti, aloin syöttämään napuja Aatulle. Kun jyrisi ja poitsu pisteli napuja naamaan, kehuin oikein kovasti. Pientä vauhkoamista meinasi tulla, mutta kielsin heti kouhotuksen ja palkkasin rauhassaolosta. Meillä oli muuan viikko sitten vuosi sadan ukkonen ja mitään merkkejä hermostumisesta ei ollut. Ainoastaan läähätystä, mutta toki sisällä oli melkein + 30 lämmintä. Eetu ei korvaansa lotkauta millekkään äänille, nukkua posottaa vaikka kuin jyrisee – hieman erilainen hermorakenne pojilla
Terveisiä Oulusta ja ihanaa kesänjatkoa koko perheelle!
Hei 27, 2010 @ 07:41:15
Vautsi! Tuota ei ollakaan tässä asiassa kokeiltu. Pitääpä muistuttaa kotiväkeä että lataavat herkkuvarastot täyteen ja syöttävät minut niin täyteen että miltein poksahdan
Huomiseksi on luvattu ukkoskuuroja…
Colalla ilmeisesti erittäin valikoiva kuulo, sillä ei tosiaan kuule ukkosta, mutta herkkupurkin aukaisun kuulee ihan mistä tahansa?!? =) Omituinen, mutta hassun hauska tytteli. Sen kanssa on välillä ihan kiva kiehnata kylki kyljessäkin. En enää sitä meiltä pois antais <3
Terkkuja Aatulle ja Eetulle Ouluun! Kiva nähdä teidän kuvia ja kuulla kuulumisia!