Tässä Krista-vehnä tekee hienosti aloittelijatason temppusikermän:
Hyviä ja hauskoja temppuja, joita on kiva treenata yhdessä! Kokeilkaahan kotona!
Uskoisin että Norris osaa nämä kaikki, Elmo ei osaa haukkua käskystä, mutta muut onnistunee. Kahden muun kanssa pitää kokeilla.
Otan tästä haasteen ja yritän saada meidän koiruuksien repertuaaria tallennettua, saas nähdä kuinka monen koiruuden kanssa…
Mitä useampi ottaa haasteen vastaan, sitä useammalla koiralla on mukavaa treeniä, herkuilla maustettuna 😉
Solmiokuvaa ottaessa serkkupoika Elmo tuli auttamaan ja niin innokkaasti veti krakaa suoraksi että kohta molemmat kiersivät ympäri kämppäää havahepuliaan ja lopetettiin kuvaamiset siihen. Melkoisen parivaljakko ❤
Pepe vielä huiskuttaa kaikille terkkuja! Vaikka ihan yhdellä otolla heilutus ei irronnutkaan, niin intoa ja iloisuuutta tämäkin videopätkä on tulvillaan!
Mielenkiintoinen dokumentti, joka kannattaa katsoa ihan loppuun asti. Kun tietää enemmän, kuulee erilaisia mielipiteitä, voi itse tehdä omat päätöksensä paremmin. Ellei sitten mene vain enemmän sekaisin 😉
Tuoteselosteita ei oikeasti ole helppo lukea. Mutta niitä pitää osata lukea, jotta tietää mitä lemmikilleen syöttää. Kuivamuonissa on eroja, suuria eroja. Hyvä lemmikinomistaja opettelee lukemaan tuoteselosteen, myös sen mitä siellä ei lue. Ja toivottavasti oppii myös tulkitsemaan mainoksia, sillä mainosten lupaukset eivät aina pidä paikkaansa ja tärkeää on myös ne asiat mitä niissä ei mainita.
Esimerkiksi sivutuote/by-products ei välttämättä ole huono asia, sillä se voi koostua jostain kohtuullisen hyvästä raaka-aineesta, kuten vaikka sisäelimistä. Mutta jos kirjoitetaan ”by-products” tai ”sivutuotteita”, ei kuluttaja oikeasti voi tietää onko siinä kynsiä, höyheniä, raatoja vai jotain muuta. Asiallinen tuotesisältö on myös laadun merkki.
Vähän samalla tavoin kuin että jos tuotteessa lukee että se on tehty Suomessa, niin tietää että se on tehty Suomessa. Ellei tuotteessa lue missä se on tehty, sitä tuskin on tehty Suomessa. 🙂
Loppunoottina, että pitää varmaan pian erottaa ravitsemusasiat omaan blogiinsa. Tämä on harkinnassa.
Kuuntelin podcastia siitä miten teollisia koiranruokia valmistetaan.
Juttu oli oikein asiallinen ja siinä selitettiin mm. miten
– jotta kaikki pahat bakteerit kuolevat, ruoka pitää kuumentaa pariin kertaan todella kovassa lämpötilassa [oma huomio: tosin siinä kuolee, häviää ja muuttuu paljon muutakin]
– ihan lopuksi nappuloiden päälle suihkutetaan vitamiinit ja rasvat [oma huomio: koska luonnolliset hävitettiin lämmityksessä, ja lisättävät ovat yleensä synteettisiä, jolloin myös yli-/aliannostuksen mahdollisuus on kohtuullinen]
Menemättä sen syvällisempään analyysiin ja muihin syihin miksi meidän laumassa ei enää nappulaa syödä, kohtuullisen hyvä video siitä miten raksuja valmistetaan:
Sitä podcastia kuunnellessa ja yllä olevaa videota katsellessa tuli mieleen, että tuntuupa tutulta. Tässä toinen video raksuista. Näihinkin lisätään vitamiinit lopussa:
Jos näitä söisi joka päivä kehdosta hautaan, niin olisiko ruokavalio monipuolinen? 😉
Monien mielestä viljat sentään kuuluvat ihmisten ruokavalioon, mutta kissat ja koirat ovat anatomialtaa selvästi lihansyöjiä…
Moni on kysynyt miksi uskallan syöttää koirilleni raakaruokaa. Mistä tietää että lemmikit saavat kaiken tarvitsmansa?
Mitä enemmän olen tietoa etsinyt ja sitä löytänyt, nousee ennemmin kysymys miksi uskaltaisin syöttää lemmikille ruokaa, jonka sisältöä ja alkuperää en tunne sinne päinkään. Moni raaka-aine ikävä kyllä on saattanut kasvaa kaukomailla torjunta-aineiden ja muiden epämääräisten aineiden kyllästämänä ja sen jälkeen matkustanut maapallon ympäri, kuukausia, erilaisssa olosuhteissa. Kun tuotteessa tärkeintä ovat kate ja se miten kauan tuote säilyy hyllyssä myyntikelpoisena, tuotteen sisältö ei aina ole optimoitu loppukäyttäjän (ravitsemuksen) vaan myynnistä hyötyvien näkökohdasta (halvat raaka-aineet, tarpeettomat sidosaineet, lisäaineet, säilöntä- ja väriaineet, eltaantuneet rasvat). Minä en enää uskalla sellaisia tuotteita syöttää.
Kun on nähnyt miten hyvin koirat voivat hyvällä lihalla, lihaluilla, laadukkailla rasvoilla ja itse valmistettuilla kuitu/vihermössöillä, en uskalla antaa muuta.
Aluperin siirryimme allergia-Norriksen vuoksi allergiadieetin kautta laadukkaan Acanan kautta raakaruokaan. Ei ollut yksinkertaista siirtyä, tavallaan onneksi olosuhteet pakottivat. Hyötysuhde on lopulta lämmittänyt sydäntä todella paljon.
Kyllä itsekin joskus mietin miten uskallan itse ottaa vastuun siitä mitä koirilleni syötän ja vakuuttua siitä että koirat saavat kaiken tarvitsemansa. Mutta jos on lapset saanut kasvatettua aikuisiksi miettimättä päivittäin saavatko lapset oikeat määrät tiettyjä vitamiineja ja hivenaineita tai hiilareita, proteiineja ja rasvoja, ei kai se koirien ruokinta mitään tähtitiedettä voi olla. En kasvattanut lapsia vitamiinnipurkista ja valmisburgereilla, joka voisi olla analogia lemmikkien nappularuokaan, vaan onnettoman huonolla keittotaidollani, ja täytyy myöntää että isompana myös satunnaisesti eineksillä (ei hyvä, muttei pääasiallinen ruokakaan). Hienoja ja fiksuja niistä lapsukaisista on kasvanut, ei einesten ansiosta, vaan niistä huolimatta. Tämä oli oma ”Ahaa!”-hetkeni.
Tässä yksi ”Ahaa!” – voisin lisätä plussalistalleni että otan vastuun siitä että en ota riskiä että myrkyttäisin lemmikkini.
Retki tuoteselosteiden maailmaan on ollut varsin tuskallinen, päätä suorastaan pakottaa. Mutta kun on tietoa, voi katsoa mainoslauseiden ohi suoraan asian ytimeen ja voi tehdä tietoisia valintoja. Jokainen tekee itse omat valintansa, oman uskalluksen mukaan.
Osaatko itse lukea tuoteselostetta?
Minkälaista ”piirakkaa” löytyy valitsemasi tuotteen tuoteselosteesta 😉
Varmaan jokainen haluaa lemmikilleen parasta, esimerkiksi että kaupasta ostetuissa herkuissa lukee ”luonnollinen herkku”, ”lisä- ja väriaineeton”, ”suomalaiselle koiralle”, ”terveellisiä ja erityisen maistuvia”, ”oivallinen tapa palkita lemmikkiä”, ”100 % luontaisista ainesosista valmistetut herkut”, jne.
Nuo eivät ole otteita tuoteselosteesta, vaan markkinointitekstiä. Tiedätkö missä tuotteet on valmistettu, mistä liha on kotoisin? Sekin tuote jossa selvästi suomeksi lukee ”suomalaiselle koiralle”. Suurin osa on tehty Kiinassa, kiinalaisesta lihasta. Suurin osa, pääasiallisesti kaikki tuotteet joissa ei lue valmistumaata tai tuotteen raaka-aineiden alkuperämaata. Pakkauksesta löytyy vain maahantuoja, markkinoija tai valmistuttaja.
No mitä väliä sillä sitten on missä se tuote on valmistettu ja minkämaalaisesta aluperätuotteesta? Se on ikävä kyllä turvallisuustekijä.
Itsekin olen luottanut että ”suomalaiselle koiralle” ”lisä- ja säillöntäaineeton” olisi sopiva herkku.
Silloinkin vielä kun kuulin että maailmalla on laajasti raportoitu kiinalaista alkuperää olevien tuotteiden laatuongelmista, erityisesti kiinalaista alkuperää olevien kuivattujen tuotteiden (kanafile, kanaherkku jne.) olin aivan vakuuttunut että suomalaisissa marketeissa ja eläinkaupoissa myydyt ”luonnolliset herkut” on luotettavia tuotteita lemmikeille.
Ajattelin että voi noita parkoja tuolla rapakon takana kun kaikkea joutuvat lemmikit kärsimään, meillä onneksi on lainsäädännöt ja varoitukset kunnnossa. Kunnes…
Huomasin että joissakin tuotteissa lukee että ”ei alle 4kk” tai ”ei alle 9kk”. Lisäksi oli painorajoja että paljonko tuotetta saa lemmikille antaa, painon mukaan. Kyselin lemmikkiliikkeessä että miksi. Miksi tarvitsee rajoittaa ”100 % luontaisista ainesosista valmistetuttujen herkkujen antamista”. Eivät osanneet sanoa. Asia jäi askarruttamaan.
Facebookin ihmeellisessä maailmassa törmäsin samaan aiheeseen ja luin miten ihmiset olivat maahantuojalta/valmistuttajalta kyselleet samaa. Ihmettelin ensin miksi itse en tuota ollut keksinyt. Vielä enemmän ihmettelin miksi vastaukset ovat ”koska muutoin lemmikki saa liikaa mineraaleja”, ”koska muuten lemmikki saa liikaa proteiineja”, ”kyseessä on kuivatuote jota ei saa antaa liikaa”.
Raksutti. Kuivatuote. Esimerkiksi jos kyseessä on taipuisa, kiiltävä ja väriltään tuoreelta näyttävä kanafile, jossa kosteusprosentti on 18, eihän kyseessä ole kuivatuote. Miten ihmeessä sellainen mahtaa säilyä pitkälti toista vuotta, en ainakaan itse pystyisi tuollaista valmistamaan puhtaista luonnontuotteista. Vaikka kuinka uunissa kuivaisi kosteusprosentin kuinka alas, niin taatusti ei säily edes vuotta käyttökelpoisena.
Ja miten voi luonnollisen tuotteen proteiini olla vaarallista? Sen verran itsekin olen lukenut ja etsinyt tietoa että proteiini on vaaraksi vain siinä vaiheessa kun elimistö jo ennestään rasitetaan lisä-, säilöntä ja väriaineilla ja esimerkiksi kuivanappuloilla. Laadukkaat ja oikeanlaiset proteiinit, kuten laadukkaan kanan rintafileen proteiinit edesauttavat myös pennun hyvinvointia, myös herkkuina. Tietenkin kokonaisuuden pitää olla myös kunnossa.
Kyselin tyhmiä maahantuojilta/valmistuttajilta, sillä olisi oikeasti kiva löytää oikeasti luonnollinen tuote.
Kylmää kyytiä tuli. Ne muutama johon otin yhteyttä, vahvistivat että tuotantomaa ja raaka–aineen alkuperämaa ovat Kiina. Kolmesta kaksi on toistaiseksi vastannut.
Yksi tarjosi lisäaineettomaan pitkään säilyvyyteen sitä että ennen vanhaankin säilöttiin kuivaamalla, mutta myönsi (sitä kahteen kertaan perusteluineni kun kyselin ja nimesin glyserolin yhtenä tekijänä) että tuotteessa on myös glyserolia, mutta koska rehulainsäädännönmukaan kaikkia aineksia ei tarvitse (ehkä vielä?) mainita tuoteluettelossa, niin sitä ei siellä lue.
Toinen tuotteen yhteyshenkilö edelleenkin kielsi että tuotteessa olisi mitään lisäaineita. Toisen tuotteen säilyminen perustuu kuulemma hapenpoistopussiin.
Mielenkiintoista asiasta tekee se, että kyseisten firmojen tuotteissa on identtiset ravintosisällöt (Proteiini 66 %, Kosteus 18 %, Rasva 4,5 %, Hehkutusjäännös 3 %, Kuitu 0,5 %). [edit 3.4.14: mielenkiintoista myös että kyseiset maahantuojat toimivat tismalleen samassa osoitteessa]
Mennään tässä välissä rapakon takaiseen tilanteeseen.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa on valtava selvitystyö menossa, koiria on kuollut valtavasti kiinalaista alkuperää olevien herkkujen vuoksi. Monissa tuotteissa on lukenut ”luonnollinen herkku” tai vastaavaa. Yhteistä on että tuotteet ovat kaikki kiinalaista alkuperää.
Asiasta ovat tiedottaneet niin FDA (sikäläinen ruoka- ja lääkeviranomainen) ja AVMA (eläinlääkärijärjestö). Kiinalaisia kuivatuotteita ei suoranaisesti ole otettu pois (ellei suoranaista tuotevirhettä ole löytynyt), mutta jos tuotteita käyttää, niitä saisi antaa vain hyvin pieniä määäriä ja samalla seurata lemmikin hyvinvointia.
Jos kysyt joltain lemmikinomistajalta rapakon takaa, niin he kehottavat lähes poikkeuksetta jättämään kaikki kiinalaiset lemmikkiherkut pois.
Yksi ongelma siis on se, että kiinalaisissa tuotteissa on selvästi jotain vikaa. Ainakin joissakin tuote-erissä. Tuota rulettia en kuitenkaan omien lemmikkien kanssa haluaisin pelata, sillä FDA:n raporteissa koiria on kuollut jo muutamasta herkusta.
Lisäksi rehulainsäädäntö mahdollistaa sen että kaikki käytettyjä lisä- säilöntä- ja väriaineita ei tuoteselosteessa tarvitse lukea. Elikä siis kaikkea tietoa ei tarvitse lukea tuotteessa. Toisin sanoen, sen sijaan että luetaan mitä tuote sisältää, pitäisi lukea että mitä tietoja tuoteselosteesta puuttuu ja mitä se sitten voi tarkoittaa.
Se, että joistain tuotteista muuten nuo rajoitteet puuutuva, ei välttämättä tarkoita että tuote olisi yhtään sen parempi tai turvallinen. Palaan aiheeseen ”ne kaksi maahantuojaa/jakelijaa jotka vastasivat”. Kun tuotteiden ravintosisältö oli identtinen. kyselin siltä jonka tuotteessa ei oltu lainkaan mainittu rajoitteita, että pitäisikö tuotteen antamista jotenkin rajoittaa. He kertoivat että taulukot ovat tulossa uusiin pusseihin ja lähettivät minulle taulukon sähköpostilla.
Takaisin kysymykykseen, miksi tuotteita rajoitetaan, eli ettei saa antaa pennuille ja vain pianon mukaan. Oma villi veikkaus on että näin ei mahdollisia myrkyllisiä aineita pysty kertymään elimistöön liikaa, ainakaan teoriassa. Saatan hyvin olla, mielelläni olisinkin, väärässä. Jokainen hakee itse tietoa, suodattaa ja pureskelee sitä ja tehköön omat johtopäätöksensä.
Suomalaisilta sivuilta ainut kuivaherkkuihin liittyvä juttu, jonka tähän mennessä löysin, on tämä hyvä blogikirjoitus, joka jo vuonna 2012 alkuvuodesta on nähnyt päivänvalon: http://rakkineet.blogspot.fi/2012/01/made-in-china.html
Pelottavan pitkä lista valmistajista joilla on Suomen markkinoilla kiinalaisia kuivatuotteita.
Kuinka moni eläinlääkäri mahtaa osata epäillä koiran tai kissan myrkytyksen takana olevan ”luonnollinen herkku”. Entä mahtaako eläinkauppasi myyjä tietää missä siellä myydyt herkut on tehty ja minkämaalaisista aineksista?
KITEYTETTYNÄ: Jos tuote kertoo olevansa ”parasta mitä koiralle voit tarjota”, kannattaa ensin tarkistaa taustat, etsiä tietoa ja itse päätellä onko tuote tosiaan sloganin veroinen.
Tieto lisää tuoskaa ja tosiaan tuohon myrkytysrulettiin kun en suostu lähtemään, itse olen herkkuja keittänyt ja/tai kuivaillut. Hyvin tekevät kauppansa meidän karvanaamoille (sydäntä, kivipiiraa, maksaa, kieltä), mutta eivät säily edes sitä puolta vuotta. Ei ole tarvekaan. Harkinnassa on oman kasvi/lihakuivurin hankinta.
Etsiessäni mahdollisia kaupallisia vaihtoehtoja, olen pari löytyä tehnyt:
– OSCAR suomalaisia herkkuja (hakukriteeri: kotimaisia): http://www.elainruoka.com/fi/tuotteet/group?group_id=362
Oscarin osassa tuotteista on lisäaineita (lukevat aika hyvin tuoteselosteessa) ja ne herkut joita ei ole tällä sivulla on tehty jossain muualla.
– ORIJEN lisä- ja säilöntäaineeton (kosteus% 2), ei koirille/kissoille tarpeettomia hiilareita (jee!), lihan alkuperämaa ja tuotteen valmistuspaikka Kanada (= ei Kiina!): http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product%2Fcategory&path=16
— Näitä ajattelin käydä hakemassa ja testaamassa.
Eivät ole sieltä halvimmasta päästä ei, mutta mieluummin laitan rahani tähän tuotteeseen kuin ongelmien selvittelyyn eläinläärärillä, tai ääritapauksessa uuden koiran hankintaan.
Mielellään kuulen jos ei-kiinalaisia ja mielellään vielä lisäaineettomia valmiita herkkuja löytyy.
PÄIVITYS: RAUH, Tessu ja Mustin ja Mirrin Maukas -tuotteissa on paljon suomalaista alkuperää ja Suomessa valmsitettuja herkkuja. Kannattaa tsekata!
PÄIVITYS2: Sen sijaan että olisin ostanut kanadalaisia tai suomalaisia herkkuja, hankin hyötykasvikuivurin, jolla suomalaisesta lihasta ja kasviksista teen myös koirille herkkuja. Ja tiedän prosessointipaikan tismalleen 😉
Jos joku toivoo aiheesta lisää tietoa, niin vinkiksi esimerkiksi erinomaisen kanadalaisen podcastin, jota koiralenkeillä kuuntelen, välillä naureskellen, toisinaan henkeä haukkoen… Paljon hyvää ja puolueetonta tietoa, hyvillä juontajilla ja päätelmiä saa tehdä ihan itse: http://www.lite929.com/2013/04/17/in-the-dish-with-rodney-habib-3/
[edit 3.4.14: In the dish podcast on loppunut, lisätään blogiin tieto uudesta tietolähteesta]
[edit 3.4.14: NY Department of Agriculture on löysi lääkejäämiä kuivatuotteista ja tämän hetken epäilys on että tästä syystä nimenomaan sulfalle allergiset koirat ovat niitä, jotka tuotteisiin reagoivat: http://truthaboutpetfood.com/jerky-treat-freedom-of-information-act-request%5D
Aamiainen ulkona kello kuusi. Norris ja Cola olivat kalkkunan ja broilerin siipien kanssa sen verran nopeita että kuvaaja oli vielä ihan unessa, pikkuriiviöt vetivät kalkkunan lihaluumurskeen naamaansa ja kävivät sitten tarjolla olleiden (hevosen?) kylkiluiden kimppuun.
Ei riittänyt niin paljoa puruvoimaa että loppuun olisi tuota kaluttu. Kierrätettiin vehnilläkin ja jokunen nysä jäi sitten jäljelle.
Meillä vahditaan aina koiria kun syövät luita, ettei tule ongelmia syömisen kanssa tai riitaa koirien kesken.
Pari kertaa on broilerin siipi tai kaula napattu pikaisesti ahneelta koiralta kurkusta, mutta tämä on tapahtunut silloin kun kyseinen koira on vasta opetellut raakojen luiden syömistä ja ahneuksissaan luullut että voi nielaista isomman suupalan. Sitten ollaan jatkettu syömistä pitämällä lihaluuta itse kädessä. On itse asiassa aika hauskaa, eikä Elmon pentuintoa lukuunottamatta kukaan ole hampaillaan käteen osunut. Puruvoimaa kyllä on, mutta myös kunnioitusta siihen että ihmiset säätelevät ruokintaa.
Riitaa ei luista juuri ole tullut, osaavat pitää sen verran hyvän hajuraon. Pepekin kyllä kokeili laumaan tullessaan että jos löytyy joku joka pöperöstään luopuisi mutta jos koira lähestyy syövää koiraa, niin murina kertoo että ”kaverille ei jaeta”.
Ihmiset sen sijaan saavat tulla tsekkaamaan ja ottaa luun tai muun pöperön pois. Tärkeää on kuitenkin ensin sanoa ääneen koiralle että tulee ottamaan luun pois, eikä yllättää vetämällä. Ei meistäkään kukaan sitä sulattaisi että ruoka jota juuri nautimme vedettäisiin sitä lusikoidessamme pois.
Norris ja Pepe molemmat kuvittelivat luunsyöntiuraa aloitellessaan että kukaan ei saa ottaa luuta pois. Molemmat on positiivisella vahvistuksella opetettu luottamaan siihen että ihminen saa tulla ottamaan luun pois. Tehdään edelleen pistokokeita satunnaisesti ottamalla välillä pöperöä tai luita pois, mutta varsin harvoin on tarvis koska homma sujuu hyvin pitkälti ongelmitta.
Kesällä on mukavaa kun ruoka tarjoillaan ulkona, aamuisin ja iltaisin. Tänä kesänä ollaan taidettu joka päivä kattaa pihalle, pienellä sateella katoksen alle ettei sokerimurut sula ❤
Talvella meillä on käytössä luunsyömisen näppärät Ikean pienet räsymatot, jotka on helppo heittää kerran-kaksi viikossa pesukoneeseen. Sellaisella Elmokin aikoinaan opetteli syömään, eikä aluksi meinannut osata ulkona syödä ilman mattoa 🙂
Tässä Elmo 5kk viimeistelee matolla broilerin siipeä maitohampaat vielä suussa.
Vehnäterrierit Norris ja Cola, havannankoirat Elmo ja Pepe 